Näkemiin, sanoi Savo-Karjalan piirin järjestöpäällikkö

Minulla on ollut ilo ja kunnia toimia Suomen Punaisen Ristin Savo-Karjalan piirin järjestöpäällikkönä lähes 8 vuotta. Nyt kun olen siirtymässä uusien haasteiden pariin, on hyvä hetki pysähtyä ja pohtia hetki mennyttä ja tulevaa.

Aloittaessani järjestöpäällikkönä vuonna 2018 minuun teki vaikutuksen ennen kaikkea toiminnan ammattimaisuus ja laajuus. Punaisen Ristin toiminta eroaa tyypillisestä yhdistystoiminnasta siinä, että meillä on takanamme ison, kansainvälisen järjestön mandaatti, koneisto ja tuki.

Meillä on ohjeita, koulutuksia, rakenteita ja järjestelmiä, joista moni voi vain haaveilla. Kääntöpuoli tietysti on se, että meillä on ohjeita, koulutuksia, rakenteita ja järjestelmiä, joiden käyttö tulee hallita saadakseen niistä jotain hyötyä vapaaehtoistoimintaan. Välillä pyyhin itsekin tuskanhikeä vaatiessamme vapaaehtoisia hallitsemaan kaikki ohjeet, jotka tehtäviin nykyään kuuluvat.

Ajattelen kuitenkin, että toimintamme on tietyllä tapaa laadukkaampaa, tehokkaampaa, turvallisempaa ja tasalaatuisempaa sen takia, että tukenamme on näitä rakenteita.

Näin jälkikäteen ajateltuna aloin ehkä kolmannen työvuoteni alussa jotenkin hahmottamaan, mikä tehtävässäni oli olennaista. Se oli toki valheellinen ajatus, sillä ajattelen tällä hetkellä aivan samoin: alan ehkä nyt hahmottamaan mikä tehtävässäni oli olennaista.

Lähden järjestöstä haikein fiiliksin, sillä Punainen Risti hakee vertaistaan muiden järjestöjen joukossa.

Järjestön eduksi on luettava se, että sain keskittyä ensimmäiset vuodet niihin asioihin, jotka jo osasin: ihmisten innostamiseen, prosessien kehittämiseen, rakenteiden vahvistamiseen ja muutostavoitteiden eteenpäin viemiseen.

Panostimme vapaaehtoisten tukeen ja tiedon välittämiseen sekä piiritoimiston töiden organisointiin niin, että pystyimme tukemaan vapaaehtoisia tehokkaasti. Olemme saaneetkin paljon positiivista palautetta vapaaehtoisilta tukitoimintojen kehittymisestä, ja olemme siitä iloisia ja kiitollisia!

Mikä sitten on olennaista tehtävässäni? Mielestäni vastaus kulminoituu siihen, minkä ajatellaan olevan piirin tehtävä suhteessa muuhun organisaatioon.

Usein kuulee sanottavan, että piirin tärkein tehtävä on tukea vapaaehtoisia. Niin se epäilemättä onkin, mutta viisaus piileekin siinä, mitä tuon tuen tulisi olla. Piiri työntekijöineen ja luottamushenkilöineen toimii alueellisena linkkinä keskustoimiston ja osastojen välillä, sekä alueellisena toimijana viranomais- ja järjestöverkostoissa.

Ollakseen strategisesti järkevä alueellinen toimija, piirin tulisi varoa tekemästä niin osastojen kuin keskustoimistonkin tehtäviä. Tukitehtävä muodostuu pitkälti tiedon välityksestä, alueellisesta toimijoiden yhteistyön mahdollistamisesta ja osaamisen varmistamisesta.

Olemmekin ensi vuonna suuntaamassa viimeistä toimintavuottaan starttaavaa Osastontuen kehittämisprojektia pitkälti alueellisen yhteistyön kehittämiseen. Osastoissa tämä näkyy toivottavasti ennen pitkää entistä parempana yhteistyönä oman alueen muiden vapaaehtoisten kanssa ja viime kädessä parempana auttamistoimintana.

Kun alueella osataan tunnistaa avun tarpeet ja pystytään vastaamaan niihin vapaaehtoistoiminnan keinoin, olemme onnistuneet.

Olen saanut tutustua toinen toistaan ihanampiin ihmisiin.

Kiitän lämpimästi kaikkia vapaaehtoisia, luottamushenkilöitä ja henkilökuntaa yhteistyöstä! Se on ollut poikkeuksetta antoisaa, rakentavaa ja opettavaista. Olen saanut tutustua toinen toistaan ihanampiin ihmisiin, jotka jakavat järjestön arvot ja toimivat sen mukaisesti.

Lähden järjestöstä haikein fiiliksin, sillä Punainen Risti hakee vertaistaan muiden järjestöjen joukossa. Tavallaan ajattelen kuitenkin, että nämä eivät ole hyvästit, vaan näkemiin.

Siis näkemiin teille kaikille! <3

Kirsi Piiparinen