Uusi suunta tehdään todeksi yhdessä

Perustehtävämme auttajina säilyy, mutta toimintatapamme saavat ja niiden pitää uudistua. Uudella yleiskokouskaudella paikallisuus voidaan huomioida aiempaa paremmin, apua suunnata todellisten tarpeiden perusteella ja uusia ratkaisuja kokeilla ketterästi. Tämä on meidän yhteisöillemme erityisen tärkeää. 

Lappi ei ole yksi yhtenäinen toimintaympäristö. Harvaan asutuilla alueilla näkyvät ikääntyminen, yksinäisyys ja pitkät matkat palveluihin. Kaupungeissa ja taajamissa korostuvat nuorten kuormitus, mielenterveyden huolet ja moninaistuva arki. Siksi yksi toimintamalli ei riitä koko Lappiin. Jos haluamme auttaa oikea-aikaisesti, meidän on katsottava tarkasti, missä avun tarve on suurin ja millaiset ratkaisut eri paikoissa todella toimivat. 

Uusi toimintalinjaus voi tarkoittaa Lapissa yksinäisyyttä vähentäviä kohtaamisia, nuorten arjen tukemista, yhteistyötä oppilaitosten kanssa tai valmiuden vahvistamista. Valmius ei ole vain yhden toimintaryhmän tehtävä. Se rakentuu myös arjessa – siinä, että tunnemme alueemme, ihmisemme ja toisemme ennen kuin jotakin tapahtuu. 

Toimintalinjauksen kiinnostavin mahdollisuus liittyy mielestäni nuoriin. Nuoria ei saada mukaan vain toteamalla, että haluamme heitä mukaan. Meidän pitää löytää heidät sieltä, missä he jo ovat – kouluista, oppilaitoksista, harrastuksista, tapahtumista, verkosta ja nuorten omista yhteisöistä – ja kysyä aidosti: mitä sinä haluaisit tehdä? 

Lapin piirihallituksen ja piirin yhteisessä työpajassa tämä kiteytettiin hyvin: nuori ei vain kohteeksi vaan tekijäksi. Se tarkoittaa, ettemme suunnittele kaikkea valmiiksi ja pyydä nuoria lopuksi mukaan toteuttamaan. Annamme tilaa omille ideoille, matalan kynnyksen kokeiluille ja uudenlaisille toimintamuodoille. Nuorelle pitää voida sanoa: kokeile, kokoa kaverit mukaan, tee tästä oman näköisesi – me autamme sinua onnistumaan. 

Sama koskee kaikkia uusia vapaaehtoisia. Moni ympärillämme haluaisi auttaa, mutta ei ehkä tiedä, miten mukaan pääsee tai uskaltaisiko tulla yksin. Verkkosivut ja ilmoitukset ovat tärkeitä, mutta usein mukaan lähtemiseen tarvitaan toinen ihminen, joka huomaa, kysyy ja kulkee ensimmäisen kynnyksen yli rinnalla. Ehkä meidän jokaisen kannattaa pysähtyä miettimään: kenet minä voisin kutsua mukaan? 

Kutsu voi yksinkertaisuudessaan olla kysymys naapurille, opiskelijalle, työkaverille, ystävälle tai tutulle: lähtisitkö kanssani? Kun uusi ihminen osoittaa kiinnostusta, meidän pitää vastata nopeasti. Lämmin vastaanotto, nimetty yhteyshenkilö ja ensimmäinen selkeä tehtävä voivat ratkaista, jääkö ihminen mukaan vai jääkö hyvä aikomus odottamaan parempaa hetkeä. 

Tässä juuri teillä on avainrooli. Teillä, jotka toimitte osastojen hallituksissa, toimintaryhmien vetäjinä, yhteyshenkilöinä, kouluttajina, välittäjinä ja muissa vastuuvapaaehtoisten tehtävissä.  Te olette usein ensimmäinen tuttu kasvo ja ensimmäinen ihminen, joka sanoo: tervetuloa, tässä voisi olla sinulle sopiva tehtävä. 

Muistamme kaikki kuitenkin sen, ettei vastuunkantamisen pidä tarkoittaa yksin kantamista. Vapaaehtoisilla on oikeus tukeen, vertaistukeen ja hetkiin, joissa omaa jaksamista voi tarkastella. Vastuita pitää voida jakaa ja uusille ihmisille antaa tilaa. Luottamus nuoriin ja uusiin vapaaehtoisiin voi samalla keventää pitkään vastuuta kantaneiden tehtävää. 

Lämmin ja sydämellinen kiitos teille vastuuvapaaehtoisille siitä, että pidätte toiminnan käynnissä, ihmiset yhteydessä toisiinsa ja auttamisen mahdollisuuden elävänä eri puolilla Lappia. Pitäkää huolta myös itsestänne ja toisistanne. Kutsutaan rohkeasti uusia ihmisiä rinnallemme, annetaan nuorille tilaa ja luotetaan siihen, että tulevaisuuden Punainen Risti rakentuu parhaiten silloin, kun mahdollisimman moni saa olla sen tekijä.

 

Ihanaa syksyn aikaa Jokaiselle,

Mervi Nikander, toiminnanjohtaja, Suomen Punainen Risti, Lapin piiri