Sote-järjestöjen valmiustyö etenee vauhdilla – Etelä-Pohjanmaan pilotti näyttää suuntaa koko Suomelle

Kehittämistyön ohella sote -järjestöjen rooli valmiustoimijoina on kirkastunut. Sote -järjestöt eivät ole ensimmäisenä paikalla kriisitilanteessa eivätkä korvaa viranomaisia tai muita valmiustoimijoita, kuten Vapepa -verkostoa. Sen sijaan verkosto tukee viranomaisia erityisesti silloin, kun kriisi pitkittyy ja ihmisten arjen tuen, psykososiaalisen avun, kohtaamisen tai erityisosaamisen tarve kasvaa. Järjestöt voivat myös tuottaa arvokasta tilannekuvaa omien jäsen- ja asiakasverkostojensa kautta. Monilla sote -järjestöillä on sekä osaamista että laaja kontaktipinta eri sairaus- ja vammaisryhmiin.

Etelä-Pohjanmaa ehti ensimmäisenä

Työ käynnistyi ensimmäisenä Etelä-Pohjanmaalla, jossa syntyi Suomen ensimmäinen maakunnallinen sote -järjestöjen valmiusverkosto. Verkoston taustalla on yhteinen havainto siitä, että alueen järjestöillä on valtava määrä osaamista, vapaaehtoisia, tiloja ja paikallistuntemusta, joita voidaan hyödyntää entistä paremmin kriisitilanteissa. Verkosto kokoaa yhteen 18 järjestöä, jotka ovat nimenneet omat valmiuden vastuuhenkilönsä ja sitoutuneet yhteiseen kehittämiseen. Verkoston toimintaa koordinoi Suomen Punaisen Ristin Länsi-Suomen piiri tiiviissä yhteistyössä Seinäjoen Järjestötalon kanssa. 

Etelä-Pohjanmaalla työ ei ole jäänyt suunnittelun tasolle. Vuoden 2025 aikana aihetta käsiteltiin useissa järjestöjen tapaamisissa, seminaareissa ja verkostoissa. Samalla järjestöt osallistuivat käytännön valmiusharjoituksiin. Näiden kokemusten pohjalta muodostui yhteinen näkemys siitä, että järjestöjen osaaminen ja resurssit on syytä koota näkyväksi osaksi alueellista varautumista. Viimeisimpänä kehittämistoimena Etelä-Pohjanmaalla on rakennettu järjestöille toimintaohjekortteja valmiustilanteisiin.

Keski-Pohjanmaa starttasi laajalla järjestöjoukolla

Myös Keski-Pohjanmaalla kehitys on ollut nopeaa. Alueella on rakennettu oma sosiaali- ja terveysjärjestöjen valmiusverkosto hyödyntäen Etelä-Pohjanmaalla saatuja kokemuksia. Verkosto perustettiin toukokuussa 2026. Perustamistilaisuudessa oli lähes 40 osallistujaa ja mukaan lähti laajasti järjestötoimijoita sekä seurakunta.

Perustamista edelsi laaja resurssikartoitus, jossa järjestöt tunnistivat omia vahvuuksiaan ja valmiuksiaan kriisitilanteiden tukemisessa. Kartoituksessa nousi esiin muun muassa psykososiaalinen osaaminen, kriisi- ja traumatyö, kohtaamispaikat, majoitusmahdollisuudet, kyläverkostot sekä laajat vapaaehtoisresurssit. Mukana on toimijoita, jotka tavoittavat yhdessä tuhansia ihmisiä koko maakunnan alueella. 

Keski-Pohjanmaan verkoston rakentamisessa on korostunut ajatus yhteisestä tilannekuvasta. Alueella on jo paljon auttamiskykyä, mutta eri toimijoiden osaaminen ei aina ole ollut riittävän hyvin muiden tiedossa. Verkostotyön avulla tämä osaaminen tunnistetaan, kootaan yhteen ja sovitetaan osaksi alueellista valmiutta. Samalla järjestöt kehittävät omia valmiussuunnitelmiaan ja harjoittelevat yhteistyötä häiriötilanteita varten. Keski-Pohjanmaalla Punaisen Ristin kanssa verkostoa on ollut käynnistämässä Kosti ry.

Keski-Suomessa verkosto kokoaa yhteen monipuolisen joukon järjestöjä

Keski-Suomessa sote-järjestöjen valmiusyhteistyötä on lähdetty rakentamaan Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry (KYT) ja Suomen Punaisen Ristin Länsi-Suomen piirin yhteistyönä. Keväällä 2026 järjestettyyn ensimmäiseen yhteiseen tilaisuuteen osallistui yli 20 henkilöä noin 15 eri organisaatiosta. Mukana oli laaja kirjo järjestöjä, jotka työskentelevät erilaisten ihmisryhmien parissa eri puolilla maakuntaa.

Keski-Suomen verkoston erityiseksi vahvuudeksi on muodostumassa toimijoiden monipuolisuus. Mukana on esimerkiksi ikääntyneiden, näkö- ja kuulovammaisten, pitkäaikaissairaiden, lasten ja nuorten sekä mielenterveyden haasteita kohtaavien ihmisten parissa toimivia järjestöjä. Lisäksi yhteistyöhön on saatu mukaan maahan muuttaneiden ja monikulttuuristen yhteisöjen parissa toimivia tahoja, kuten Monikko ry, Monikulttuurikeskus Gloria ja Paremmin yhdessä ry. Tämä on valmiustyössä tärkeää, sillä häiriö- ja kriisitilanteissa tiedon ja avun pitäisi tavoittaa myös ihmiset, joiden tavoittaminen tavallisten viranomaiskanavien kautta voi olla haastavaa.

Keski-Suomessa tavoitteena on rakentaa järjestöjen välille pysyvä yhteistyörakenne, jossa tunnistetaan järjestöjen osaaminen, resurssit ja mahdollisuudet tukea ihmisiä pitkäkestoisissa häiriötilanteissa. Samalla vahvistetaan järjestöjen omaa varautumista ja rakennetaan yhteistä ymmärrystä siitä, millaisissa tilanteissa ja millä tavoin järjestöjen osaamista voidaan hyödyntää. Keskeistä on myös se, että järjestöt voivat välittää päätöksenteon ja viranomaistoiminnan tueksi tietoa siitä, miten häiriötilanne näkyy eri ihmisryhmien arjessa.

Pilottien innostus levinnyt muuallekin Suomeen

Länsi-Suomen piirin kokemukset ovat herättäneet kiinnostusta myös muualla Suomessa. Länsi-Suomen piirin työntekijät ovat kuluneen vuoden aikana esitelleet mallia ja käytännön kokemuksia useille alueille. Elokuussa kokemuksia jaettiin esimerkiksi Lapin sosiaali- ja terveysjärjestöjen valmiusyhteistyön tilaisuudessa, jossa esiteltiin Etelä-Pohjanmaan verkoston toimintamallia, järjestöjen roolia viranomaisten tukena sekä verkoston käytännön toimintatapoja. 

Kokemuksia on viety myös Kaakkois-Suomeen ja muihin maakuntiin, joissa pohditaan parhaillaan omien valmiusverkostojen rakentamista. Erityistä kiinnostusta ovat herättäneet järjestöjen resurssikartoitukset, valmiuden yhteyshenkilömalli, verkostojen yhteistyörakenteet sekä se, kuinka eri järjestöjen asiantuntemus voidaan saada käyttöön tilanteissa, joissa ihmisten avuntarve jatkuu pitkään kriisin akuutin vaiheen jälkeen. 

Valmiustyö osoittaa, että sote -järjestöjen merkitys kriisinkestävässä yhteiskunnassa on paljon enemmän kuin yksittäiset auttamistehtävät. Järjestöillä on kyky tavoittaa ihmisiä, jotka saattavat muuten jäädä avun ulkopuolelle. Niillä on syvällistä osaamista esimerkiksi pitkäaikaissairaiden, vammaisten, ikääntyneiden, mielenterveyden haasteita kohtaavien sekä muiden erityistä tukea tarvitsevien ryhmien arjesta. Samalla niillä on vuosien aikana rakentuneita luottamuksellisia suhteita ihmisiin, joita viranomaiset eivät aina tavoita yhtä helposti. Kun nämä voimavarat yhdistetään yhteiseen verkostoon, syntyy jotakin sellaista, mitä yksikään toimija ei pysty luomaan yksin.