Päiväni vankilavierailijana

Olo oli kevyt, kun tiesi tehneensä jotain merkityksellistä. Vangeille tämä oli ehkä tuulahdus ulkopuolelta ja piriste varsin karuun arkielämään.

Mitähän sitä on tullut luvattua? Monenlaista ajatusta rynnisti mieleen, kun Oulun vanhan vankilan ovet avautuivat viime marraskuun lopulla varttia vaille yhdeksän.

Matka tähän pisteeseen oli kestänyt kauan; lähes vuosi sitten olin ilmoittautunut SPR:n infotilaisuuteen, helmikuussa vankilavierailijakoulutukseen ja elokuussa olin vankilan haastattelutilaisuudessa Teamsissa.

Alkuperäisestä 10 hengen koulutustilaisuudesta hyväksyttiin lopulta neljä vapaaehtoista vankilavierailijaksi. Useita sähköposteja vaihdettiin vankilan johdon kanssa ja tapaamisten päivämäärät sekä aiheet sovittiin. Sovimme, että menemme kahden hengen ryhmissä, niin että olisin ensi alkuun muiden kolmen parina. Valitettavasti juuri ennen ensimmäistä tapaamista yksi vapaaehtoisista ilmoitti, ettei pystykään osallistumaan toistaiseksi vierailutoimintaan. Suunnitelmat uusiksi ja eikun menoksi; syteen tai saveen.

 

Kohtaamiset vankien kanssa

Kaikki oli suunniteltu huolellisesti, joten ei siis ollut syytä huoleen. Vankilan erityisohjaaja oli meitä vastassa, hymyili rohkaisevasti ja toivotti meidät tervetulleeksi vankilaan. Kapusimme satavuotiaan vankilan kapeaa portaikkoa ylös harrastetilaan, jossa oli erilaisia pelejä biljardista karaokeen ja iso keittiö. Olimme suunnitelleet toisen vapaaehtoisen kanssa, että leivomme piparkakkuja ja teemme joulukoristeita joulun kunniaksi. Aikataulu oli sen verran tiukka, että käytimme puolivalmiita raaka-aineita. SPR oli ostanut tarvikkeet, ja vankilalla oli loput leivontavarusteet. Levitimme tarvikkeet pöydälle ja sillä välin vankilan erityisohjaaja kävi hakemassa vangit selleistä. Minua jännitti, kun vangit saapuivat huoneeseen.

Paikalle tuli kuusi eri ikäistä miesvankia, joita tervehdimme "koronakättelyllä", koska olin ollut aiemmin flunssassa. Esittäydyimme, kerroimme mitä SPR:n vankilavierailut tarkoittavat ja mitä voisimme tehdä tänään. Oli ilo huomata, kun vangit kyselivät kaikenlaista, rupattelivat vapautuneesti ja alkoivat innolla leivontatöihin. Pipareista ja joulukorteista tuli varsin hienoja. Vaikka osa pipareista ehdittiin syödä, niin osastolle kyllä riitti viemisiä. Postikortit toivottavasti ehtivät jouluksi määränpäähänsä. Hyväntuulista juttelua riitti, vaikka kieltämättä vankilahuumori on omalaatuista. Jokaisella vangilla oli kuitenkin omia tarinoita kerrottavanaan eikä kukaan ollut tuppisuuna. Toki täytyy myöntää, että vankilan henkilökunta oli valinnut sopivat vangit ja kaikki olivat halunneet tulla tapaamiseen.

Pari tuntia meni kuin siivillä ja eipä aikaakaan, kun vangit ohjattiin takaisin osastolle. Sillä välin siivosimme jäljet ja odotimme erityisohjaajan palaavan ja saattavan meidät ulos vapauteen. Olo oli kevyt, kun tiesi tehneensä jotain merkityksellistä. Vangeille tämä oli ehkä tuulahdus ulkopuolelta ja piriste varsin karuun arkielämään. Itselle tämä oli tietysti henkistä kasvua. Enhän ollut ikinä ollut tekemisissä vankilan tai vankien kanssa; oman mukavuusalueen ylittäminen tuntuu ainakin jälkeenpäin varsin mukavalta.

 

Tule sinäkin mukaan vankilavierailijaksi

Tänä keväänä on ehditty vierailla vankilassa kolmesti.  Oulun vankilahan on tutkintavankila, joten useimmat ovat siellä vain käymässä ennen tuomioita. Meille se tarkoitti, että joka kerta oli eri vangit tapaamisissa. Joka kerta on ollut täynnä hienoja kohtaamisia. On ollut naisvankeja, eri ikäisiä ja eri taustaisia. Kaikki kuitenkin meitä kohtaan kohteliaita ja toisia vankeja tukevia. Kevään aikana toinenkin vankilavierailija joutui luopumaan toiminnasta, joten meitä on jäljellä enää kaksi. SPR järjestää 3.5. lisäkurssin uusien vierailijoiden saamiseksi ja toivottavasti saadaan muutama uusi vapaaehtoinen lisää vierailijaryhmään. Lisätietoja kurssista tästä! 

Ehkäpä voi lopuksi todeta, että kokemuksesta jäi pelkästään positiivisia kokemuksia. Yksikään vankilavierailu ei ole ollut samanlainen.

 

Antti, 
SPR:n vapaaehtoinen vankilavierailija