Aikamatka Nuoruuteen: Rajamäen nuorten ryhmä herättää lapsuusmuistot eloon!

Tuntuu kuin olisin tehnyt aikamatkan omaan nuoruuteeni, kun saavuin maanantaina 28.4.2025 Rajamäen nuorisotila Kertsin parkkipaikalle. Nappasin pyörän pois Pököttini takaluukusta ja varmistin, että tuliaisiksi tuomani Punaisen Ristin avainnauhat ja suklaat ovat repussa. Olin vihdoinkin, puolentoista vuoden odotuksen jälkeen, päässyt tapaamaan Rajamäen nuorten ryhmää ja tapaamaan Sirkka-Liisaa, joka vastaa toiminnasta yhdessä Sanna Lampisen kanssa. 

Sirkka-Liisalla ei ollut punaista liiviä tai mitään muutakaan, mikä olisi huudellut minulle, että tulehan tänne, sinä piiritoimiston nuorisotoiminnan suunnittelija, joka olet tullut tekemään juttua meidän nuorten ryhmästä. Sen sijaan iloinen hymy ja lämmin tervehdys paljastivat Punaisen Ristin vapaaehtoisen. 

Toimintaa siellä missä nuoret ovat

Ennen nuorten tuloa pääsin tutustumaan Kertsiin, jossa Rajamäen nuorten ryhmä kokoontuu joka viikko tiistai-iltaisin, jo elokuusta 2022 alkaen. Sisällä oli nauravainen ja räppäävä nuorisotyöntekijä, iloinen tunnelma ja nuoria pelaamassa biljardia. Ensimmäinen ajatukseni oli, Rajamäellä tosiaan osataan viedä Punaisen Ristin toiminta sinne, missä nuoret viihtyvät ja liikkuvat. Eikä vain tämä nuorten ryhmän toiminta nuorisotalolla vaan myös Katutyö-ryhmä Muksat jalkautuu nuorten keskuuteen perjantai- ja lauantai-iltaisin. 

Ensimmäisenä kurkkasimme keittiöön, jossa oli tehty pirtelöä ja harjoiteltu kookospallojen tekoa. Sain nähdä sohvahuoneen ja varsinaisen aarreaitan eli nuorten ryhmän askartelukaapit. Luovuus ja kädentaidot ovat kuulemma olleet käytössä monilla tapaamisilla. Metallikorujakin on tehty ammattilaisen johdolla.

Kohti savuista seikkailua

Tehokkaan ja innostavan esittelykierroksen jälkeen nuoret olivat jo kokoontuneet ulos pyörinensä. Kun Sagan, ryhmää ohjaavan nuoren, kypärän säädöt olivat kohdillaan, ja kun toiselle ohjaajalle Joakimille oli löytynyt varakäsineet, hyppäsimme pyörien selkään. Hertta ja Tuisku suuntasivat jonon kärkeen. Minä jäin pitämään perää. Hanna tuli suoraan grillauspaikalle. 

Mitä sitten seurasi? Naurua, savua ja pallogrillailua Rajamäen metsän siimeksessä. Sirkka-Liisa oli järjestänyt paikan ja tarjottavat. Minä puolestani otin heti muistiinpanovälineeni ja aloin kysellä ja kirjoittaa. 

Mistä kaikki alkoi?

Rajamäki on Nurmijärven kolmanneksi suurin kylä, jossa asuu noin 7500 ihmistä. Kun Sirkka-Liisa ja Sanna totesivat, ettei Rajamäellä ole Punaisen Ristin nuorten ryhmätoimintaa, he aloittivat sen. Ryhmä alkoi kokoontua juuri ennen korona-ajan alkua. Ensin oli paljon porukkaa, parhaimmillaan noin 30, mutta korona vaikeutti toimintaa. Alkuun ryhmä oli enemmänkin vain kokoontumismahdollisuus. Nyt ryhmä on pieni, mutta se mahdollistaa nuorten oman innovatiivisen suunnittelun ja toteutuksen. 

Kun hiilet oli saatu tulille – pallogrilligooglailun siivittämänä – istuimme pöydän ääreen juttelemaan.

– Miten te löysitte tämän ryhmän? oli ensimmäinen kysymykseni, eikä vastaukset päässeet yllättämään. Joakimia lukuun ottamatta kaikki olivat tulleet mukaan pyytämällä. Kerta toisensa jälkeen työssäni vastaan tulee esille, että paras tapa saada uusia mukaan on, että kutsuu henkilökohtaisesti. Joakim oli löytänyt mukaan Rajamäen osaston toimintaan Oman eli Oma Punainen Risti -järjestelmän kautta. 

– Kuka teidät sitten pyysi mukaan? kysyin, ja tavalla tai toisella päädyttiin aina Sagaan. Tiesin jo entuudestaan, että hän on se, joka on saanut ryhmän pysymään elinvoimaisena. Saga on muutenkin innostunut ja aktiivinen Punaisen Ristin vapaaehtoinen. Hän kävi ystäväkurssinkin, mutta Rajamäellä ei ole tällä hetkellä Punaisen Ristin ystävätoimintaa. Seuraavaksi hän aikoo osallistua ryhmänohjaajakurssille. Saga on saanut kiitosta myös erilaisten tempausten järjestämisestä, kuten siitä, kun ystävänpäivänä jaettiin ruusuja kauppakeskus Lähteellä. 

Yhdessä tekeminen on parasta!

– Mikä on suklaabanaani ilman suklaata? kysyi äkkiä yksi nuorista. Seurasi naurua ja vastaus: – Se on lämmin banaani!

Tähän keskusteluun päädyttiin, kun joku toi grillissä muhineen banaanin pöytään ihmetellen, mitä ihmettä se banaani teki siellä grillissä. Sirkka-Liisa riensi kertomaan, että maisteluunhan se on tarkoitettu. Pienen epäröinnin jälkeen kaikki uskaltautuivat kokeilemaan tätä makuelämystä: suklaabanaania ilman suklaata.

Kun kysyin grillailun lomassa, mikä nuorten ryhmässä on parasta, sain saman vastauksen kaikilta: yhdessä tekeminen, ystävät ja se, että saa arkeen kivaa tekemistä. 

Ilma alkoi viiletä nopeasti ja taisi vähän pisaroidakin. Sirkka-Liisa haki huopia harteille. Olimme suojassa katoksen alla. Hanna piirteli uskomattoman hienoja kuvia Shadowista ja näytti trailerin elokuvasta Sonic the Hedgehog 3.

Sitoutuneita vapaaehtoisia nuorten toiminnan kautta 

Alkoi sataa kaatamalla, kun pakkasin pyörää takaisin autoon. Menin nopeasti etupenkille ja jäin hetkeksi katselemaan Kertsiä ja muistelemaan kaikkea kuulemaani. Mielikuvissani näin kohtaamani nuoret rakentamassa majapäivän majoja ja ampumassa jousipyssyllä Kertsin takapihalla. Näin heidät kiipeämässä nuorisotilan takana olevaan puuhun rooliasuissa.

Kotimatkalla yksi nuorten sanoma asia pyöri päässän: – Me mietittiin yks päivä, että miksi nykyään rakennetaan niin harvoin majoja. Sit me päätettiin, että voidaan me ja rakennettiin niitä Kertsille.

Se, mikä tässä pysäytti minut, on tekemisen vapaus. Rajamäen nuorten ryhmä on esimerkki siitä, miten kivaa ja luovaa Punaisen Ristin nuorten toiminta voi olla. Aikuiset ovat mahdollistajia ja tuovat toimintaan turvaa. Ohjelma syntyy kuin itsestään ja parhaassa tapauksessa osa nuorista alkaa ohjaajiksi. Näin tapahtui Rajamäellä. Ja kertoi Sirkka-Liisa sellaisenkin asian, että Aapo, joka on yksi ryhmän nuorista ja aktiivinen myös kyläyhdistyksessä, on nyt myös Rajamäen osaston hallituksessa!*

Loppumatkan mietinkin, mitä voimme yhdessä tehdä, että mahdollisimman moni nuori saisi olla mukana Rajamäen nuorten ryhmän kaltaisessa turvallisessa, sosiaalisessa hauskanpidossa – sellaisessa, jossa jokaisella on vapaus olla oma itsensä, heittäytyä, hassutella, ideoida ja luoda uutta!

Seuraava päivänä Sirkka-Liisa lähetti vielä WhatsApissa kuvia ja tarinoita ryhmän matkan varrelta. Muurinpohjalettujen paistoa, piknik-retki ja keikka Attendon asukasyksikköön, jossa he esittivät itse käsikirjoittamansa mininäytelmän Maaginen pääsäismuna. Oli kuin olisin katsonut oman lapsuuteni kuvia.

Nuorten toiminta on parhaimmillaan opettavaista, luovaa ja seikkailevaa yhdessäoloa sekä toisten auttamista. Onko niin, että vain harvat pääsevät kokemaan tällaisen elämyksellisen yhdessäolon voiman?

 

*Toimitus tarkisti, että Aapo oli tämän blogin julkaisuhetkellä Rajamäen osaston nuorin jäsen. Upeaa, Aapo!

Järjestätkö sinä Punaisen Ristin nuorten toimintaa? Haluatko kertoa siitä täällä HUPin blogissa? Tekstiä ja kuvaa voit lähettää blogin toimitukseen: hup.viestinta@redcross.fi 

Jos kiinnostuit Rajamäen toiminnasta, ole yhteydessä: spr.rajamaki@gmail.com 

Kuvat: Laura Taivainen-Ristimäki / Suomen Punainen Risti