04.03.2024

Verkkoystävyyys ei ole vain nuorten juttu

Punaisen Ristin verkkoystävätoiminta suunniteltiin ennen kaikkea nuoria varten, mutta siihen tarttuu myös yhä useampi varttuneempi.

Koen saavani elämääni lisää sisältöä pelkästään siitä, että pääsen seuraamaan niitä asioita, joista nettiystäväni on kiinnostunut ja joista itse en välttämättä kauheasti tiedä.

Mäntsälässä asuva Markku Remes, 66, on Punaisen Ristin ystävätoiminnassa jo konkari. Hän on toiminut useamman vuoden ajan ystävänä ja ulkoiluapuna pyörätuoliin sidotulle vanhemmalle miehelle, jota hän tapaa muutaman kerran kuukaudessa. Verkkoystävätoiminnasta kuultuaan Markku kiinnostui heti.

– Maailma muuttuu ja kehitys menee eteenpäin. Olen aina ollut kiinnostunut sosiaalisesta mediasta ja tiedonvälityksestä. Kun kysyttiin, millaista ystävätoimintaa olen valmis kokeilemaan, laitoin ruksin myös somen kohdalle, Markku sanoo.

Punaisen Ristin keskustoimistolta otettiin pian yhteyttä ja tarjottiin Markulle uutta, häntä itseään muutamaa vuotta vanhempaa verkkoystävää.

– Tartuin heti tilaisuuteen ja lähetin esittäytymisviestin. Siitä lähtien olemme vaihdelleet viestejä noin viikon välein sähköpostin kautta. Uusi ystäväni asuu Varsinais-Suomessa ja harrastaa hieman eri asioita kuin minä: esimerkiksi musiikkia, kirjallisuutta ja matkailua. Minä puolestani kerron omasta elämästäni täällä Mäntsälässä. Koen saavani elämääni lisää sisältöä pelkästään siitä, että pääsen seuraamaan niitä asioita, joista nettiystäväni on kiinnostunut ja joista itse en välttämättä kauheasti tiedä.

Verkkoystävän kanssa voi pitää yhteyttä monella välineellä: Skypen kautta, puhelimitse, sähköpostilla tai vaikkapa WhatsAppilla. Keskustelusovellus on vapaasti valittavissa, samoin se, kuinka usein yhteyttä halutaan pitää. Punainen Risti toivoo ainoastaan, että vapaaehtoinen sitoutuu toimintaan vähintään kuudeksi kuukaudeksi. Sanomatta selvää on, että keskustelut ovat luottamuksellisia – kuten ystävän kanssa muutenkin.

Kuva: Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti

Matalan kynnyksen toimintaa

Markku Remes kiinnostui Punaisen Ristin toiminnasta jo nelisenkymmentä vuotta sitten. Työuransa kotimaisessa lentoyhtiössä tehnyt mies oli tuolloin mukana lennättämässä avustustarvikkeita Napolin vuoden 1980 maanjäristyksen uhreille. Hän pääsi omin silmin todistamaan Punaisen Ristin katastrofiavun toimintaa. Muistikuvat jäivät elämään.

– Jäätyäni eläkkeelle rupesin katselemaan, millaisia aktiviteetteja Mäntsälä tarjoaa. Tutus-tuin sitä kautta Punaisen Ristin ystävätoimintaan ja paikallisosastoon. Kynnys lähteä mukaan oli matala, kun aiemmat mielikuvat Punaisesta Rististä olivat positiivisia.

Sittemmin Markku on käynyt sekä Punaisen Ristin ystävätoiminnan peruskurssin että verkkoystävätoiminnan koulutuksen.

Verkkoystävätoiminta mahdollistaa Markun mielestä periaatteessa ystävyyden useammankin ystävän kanssa.

– Kannustan kaikkia reippaasti kokeilemaan erilaisia ystävätoiminnan mahdollisuuksia. Itse olen saanut uuden ulottuvuuden elämääni. Olen oppinut arvostamaan ihmisiä uudella tavalla. Joskus tietysti saattaa olla, että kaveruus ei vain toimi. Silloin pitää olla valmius sanoa myös se.

– Parhaassa tapauksessa uusi ystävä on kuin löytöretki oman elämänpiirin ulkopuolelle, Markku pohtii.

teksti: Maarit Seeling